Leavenworthin, KS:n Hyväntekeväisyyssisaret, AIDS-palvelutyö

Sisters of Charity of Leavenworth, KS AIDS-palvelutyö | Sisters of Charity Federation —> Sisters of Charity Federation Yhdessä armeliaisuuden tehtävässä Etusivu Keitä olemme Federationin jäsenet Toiminnanjohtaja NGO-edustaja Hallitus Uutiset AIDS-palvelutyö Ilmastonmuutos Koulutus Alkuperäiskansojen kysymykset Köyhyys Koulutus Mikrorahoitus Maahanmuuttajat-siirtolaiset-pakolaiset Rauha Ihmiskauppa Systeeminen muutos NGO NGO-uutiset Kestävän kehityksen tavoitteet Uutiskirjearkisto Kansainvälinen rauhanpäivä Historia Vincentiläisen perinteen amerikkalainen alkuperä Vincentiläisen perinteen ranskalainen alkuperä Yhteisöjen alkuvaiheet Federationin muodostuminen Federationin kehitys Charity Connections -yhteydet Bibliografia Jäsenet Palvelutyö Työmahdollisuudet Retriitit SC Spirituality Center: Cincinnati Bethany Center Marillac Center Maris Stella Retreat and Conference Center Nazareth Retreat Center Seton Spirituality Centre Vain jäsenille Ota yhteyttä Yhteystiedot: Toiminnanjohtaja Yhteystiedot: NGO-edustaja Tilaa uutiset sähköpostitse Tilaa RSS-syöte Federationin uutiset Sisters of Charity of Leavenworth, KS AIDS-palvelutyö Julkaissut SC Federation 26. joulukuuta 2011 kategoriassa AIDS-palvelutyö Sisar Kevin Marie Flynn, syntynyt ja kasvanut Irlannissa, tuli Yhdysvaltoihin liittyäkseen Sisters of Charity of Leavenworth -yhteisöön.

Lähetyshenkisenä hän on palvellut SCL-sisarena monin eri tavoin, merkittävimpinä tehtävinään työ Alaskan alkuperäisasukkaiden ja Montanan amerikkalaisintiaanien parissa. Viimeisten 21 vuoden aikana hän on työskennellyt Good Samaritan -projektissa palvellen AIDS-potilaita Kansas Cityssä. Sisar Kevin asuu tällä hetkellä äitiluostarissa Leavenworthissa. Hän kirjoitti nämä mietelmät AIDS-tietoisuusviikolle 2010: Sisar Kevin Marie Flynn, Sc Kun mietin AIDS-palvelutyötäni, minua vetää vahvasti puoleensa Raamatun jae: ”Minä vietän hänet autiomaahan ja puhun hänen sydämelleen.” (Hoosea 2:16) Jae ei ole ainoastaan profeetallinen ja raamatullinen, vaan se herättää romanttisen kelttiläisen sydämeni.

Minun on helppo rinnastaa AIDS-pandemia autiomaahan, sillä todellakin siinä on samat piirteet kuin erämaassa tai autiomaassa. Siinä on karuutta ja yksinäisyyttä. Se on autio osa 1980-luvun ja 2000-luvun historiaa.

Autiomaassa on pieniä kukkaläikkiä, jotka sitkeästi tarrautuvat kallion voimaan selviytyäkseen. On kuin nämä kukat ojentuisivat ja kietoisivat kauneutensa ympärilleni. Ne viettelevät minut viipymään siellä pidempään.

Ja juuri viipymisessä voin kuulla selvemmin sen Äänen, joka puhuu sydämelleni. Tämä Ääni kohtaa minut elämän todellisuuden kanssa: Opin, kuinka ailahtelevaista elämä on, kuullessani… ”Minne kaikki ystäväni ovat menneet?” Opin, kuinka sattumanvaraista elämä on, kuullessani… ”En koskaan ajatellut, että tämä tapahtuisi minulle?” Opin, kuinka arvokasta elämä on, kuullessani… ”Tänään on hyvä päivä, minä elän.

Olen siunattu.” Opin, kuinka pyhää elämä on, kuullessani… ”Tuletko pitämään kädestäni kiinni, kun olen kuolemassa?” Elämän mysteereitä… Elämän mysteereitä AIDS-palvelutyön autiomaassa. Mysteereitä, jotka ovat tarpeeksi voimakkaita ollakseen joskus ylivoimaisia, mutta tarpeeksi mahtavia pitääkseen minut autiomaassa. Ja kaikki siksi, että löysin kukkia erämaasta, niiden kauneus vangitsi minut, niiden voima piti minua ja minusta huolehti se, joka huolehtii niistä. (Sisar Kevin Marie Flynn kertoo, miten hän tuli mukaan AIDS-palvelutyöhön vuosina 1989–2010 ja mitä hänen työnsä piti sisällään.) Good Samaritan on palvelujärjestö HIV/AIDSia sairastaville ihmisille.

Related: Hallow: Catholic Prayer & Meditation App — Guided Catholic prayer, rosary, and sleep content in one app..

Se perustettiin vuonna 1986, kun taudin ensimmäinen kriisi iski Kansas Cityyn. Ihmiset tiesivät hyvin vähän HIV/AIDSista, joten sen ympärillä oli paljon vihaa, pelkoa, syyttelyä ja torjuntaa.

Good Samaritan ei ainoastaan vastannut asiakkaidensa tarpeisiin vaan myös valisti Kansas Cityn asukkaita taudista. Vapaaehtoisten määrästä noina alkuvuosina oli helppo nähdä, että voima oli korvaamassa pelon, vastaanottava halaus oli korvaamassa syyttelyn ja myötätunto oli korvaamassa vihan. Asiakkaamme olivat pääosin valkoisia homomiehiä 20–30-vuotiaita, noin 60 henkilöä. Ensimmäinen tehtäväni Good Samaritanissa vuonna 1989 oli soittaa heille ja tiedustella heidän fyysisiä tarpeitaan.

Syvin toiveeni oli kuitenkin olla hengellinen tuki heille ja heidän perheilleen. Minulle sanottiin painokkaasti, ettei sen pitäisi olla puhelunipääasiallinen tarkoitus. Kuitenkin juuri tällaisia vastauksia sain asiakkailta: ”Voisitko soittaa äidilleni ja selittää hänelle, etten joudu helvettiin, koska minulla on AIDS?

Worth a look: FORMED.org Catholic Streaming & Study Platform — Parish-backed Catholic streaming, Bible studies, and devotionals..

Voisitko kertoa perheelleni, että he vain kertoisivat rakastavansa minua sen sijaan, että lähettävät minulle rahaa? Voisitko auttaa minua suunnittelemaan muistotilaisuuteni? Voisitko puhua muistotilaisuudessani?

Voisitko toimittaa muistotilaisuuteni?” Pyynnöt jatkuivat loputtomiin ja vetivät minut yhä syvemmälle AIDS-palvelutyöhön. Seuraavassa uudessa esitteessä nimeni oli uudella nimikkeellä: ”Hengellinen tuki.” Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun tunsin tulleeni kutsutuksi niiden ihmisten toimesta, joita palvelen.

Se oli armon ja rakkauden side; saimme esiin parhaan toisissamme! Minulla oli monenlaisia tehtäviä vuosinani projektissa. Minulla oli myös maine siitä, että siirsin joitakin tehtäviäni nuoremmille työntekijöille – kutsuin sitä iän mukanaan tuomaksi viisaudeksi. Koordinoin muun muassa seuraavia ohjelmia: Äitien ryhmä – tukiryhmä HIV/AIDSia sairastavien poikien tai tyttärien äideille.

Kokoonnuimme kuukausittain kaksituntiselle lounaalle. Jotkut heistä olivat menettäneet poikansa vuosien varrella, jotka olin heidän kanssaan. Olin ollut erään naisen kanssa, kun hän meni vierailulle poikansa luo ja huomasimme, että tämä oli ollut kuolleena kaksi päivää asunnossaan.

Olin iloinen, että olin ollut hänen kanssaan, kun hän kävi läpi löytämisen järkytyksen. Tämä tukiryhmä tarjosi äideille turvallisen paikan puhua vapaasti siitä, että heillä oli homoperheenjäsen, joka kuoli AIDSiin. He olivat kasvaneet niin paljon hyväksynnässään, että kyyneleet tulivat silmiini, kun yksi heistä otti esiin kuvan pojastaan ja tämän kumppanista näyttääkseen sen ryhmälle – ja päätti sanomalla: ”Olen niin ylpeä hänestä.” Niille ryhmässä, jotka vielä kamppailivat, se oli voimakas esimerkki.

Ryhmä lakkautettiin, kun jäin eläkkeelle, ja he lupasivat pitää yhteyttä toisiinsa. Buddy-ohjelma – Noin 10 vuoden ajan koordinoin tätä ohjelmaa, jossa asiakas yhdistettiin vapaaehtoiseen, joka ystävystyi hänen kanssaan tämän matkalla. Tämä vaati paljon aikaa, koulutusta ja kokouksia.

Related: Rugged Rosaries — Built-to-last paracord and metal rosaries for daily carry..

Se antoi minulle hienon tilaisuuden tavata uusia asiakkaita ja tutustua vapaaehtoisiin. Kohokohta minulle olivat hengelliset yhteydet, jotka rakensin vuosien varrella AIDSia sairastavien, heidän perheidensä ja kumppaniensa kanssa. Kuvani Jumalasta tuli paljon suuremmaksi ja laajemmaksi, osallistavammaksi ja myötätuntoisemmaksi Jumalaksi.

Joka päivä minulla oli tilaisuus nähdä kuoleva Kristus kuolevien asiakkaidemme kivussa ja kärsimyksessä, ei vain fyysisessä kivussa vaan myös perheen, ystävien ja jopa heidän kirkkojensa hylkäämisen aiheuttamassa kivussa. Silti harvoin kuulin heidän valittavan. Kuljin heidän kanssaan hyvinä ja huonoina päivinä

P.S. A few readers have asked which books & media we actually reach for — it's Ignatius Press Catholic Books; take a look here if you want the current details.